Romahduksesta ruuhkaviikkoihin

Hupsista, edellistä päivityksestä onkin vierähtänyt pari kuukautta. Ehkä yksi syy on ollut se, että puuhaa on ollut mahottomasti!

Elokuun lopulta syyskuun loppuun jatkoin töitäni Yle Urheilun online-deskissä lentopallon ja koripallon MM-kisojen aikaan. Suomella meni aika hyvin lentopallossa, mutta koska koripallomenestys jäi haaveeksi, tein myös paljon muuta kuin näistä kahdesta tapahtumasta kertovia juttuja. Tein juttuja muun muassa jalkapallon Mestarien liigasta, Jääkiekon SM-liigasta, painista, salibandysta ja purjehduksesta. Lisäksi otin tuttuun tapaan somen haltuun ja vastasin videomateriaalin tuottamisesta nettiin.

Pesti oli jälleen monipuolinen ja haastava – olihan suurin osa lajeista jälleen minulle ihan uusia. Oli hienoa huomata, kuinka sitä pystyy innostumaan valtavasti myös esimerkiksi lentopallosta. Hikoilin ja huusin toimituksessa varsinkin Suomen pelien aikana. Näköjään innostun mistä tahansa urheilusta, missä Suomi menestyy. No okei, autourheilu on edelleen kaikkien aikojen typerin keksintö ihmiskunnan urheiluhistoriassa ja siitä en suostu innostumaan.

Yle Urheilun pestin jälkeen koin jonkinlaisen romahduksen. Olin hektisen työrupeaman jälkeen ehtinyt viettää vajaan viikon Turussa kotona ja koin suunnatonta toimettomuutta. En tiennyt tulevaisuudesta mitään, en tiennyt tulevista töistä ja elämä näytti suunnattomalta. Eräänä sunnuntaina en saanut edes kavereitani kiinni ja masennuin totaalisesti. Parin itkuisen tunnin jälkeen päätin kuitenkin tehdä asialle jotain.

Vapaaehtoistyöstä vastaus

Olen vuosikausia miettinyt ja suunnitellut tekeväni vapaaehtoistyötä. Aina tiellä on vain ollut jotain, kuten asuminen kahdessa kaupungissa tai 12-tuntiset työpäivät (sis. 4h junamatkutusta TKU-HKI). Nythän minulla ei muuta ole kuin aikaa.

Ensimmäiseksi listasin asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: Ympäristö, eläimet ja heikommassa asemassa olevat. Teenkin jo ympäristönsuojelutyötä Luonto-Liitossa, joten otin yhteyttä Turun SPR:n vastaanottokeskukseen, vanhusten tukiystäviä välittävään yhdistykseen, Hope-yhdistykseen sekä eläinsuojeluyhdistys Dewiin.

Sain nopeasti vastauksen kaikista järjestöistä ja yhdistyksistä. Vapaaehtoisista on pulaa joka paikassa. Olen jo tehnyt töitä vastaanottokeskuksessa SPR:n mamu-ryhmässä sekä Hope-yhdistyksessä. Tukiystäväyhdistys etsii parhaillaan minulle sopivaa vanhusta ja Dewistä ollaan yhteydessä, mikäli vaikka kissat tarvitsevat kuljetuspalveluja. Kotiimme en voi valitettavasti rescue-kissaa ottaa, joten toivottavasti pystyn olemaan muuten avuksi.

Romahduksesta ruuhkaan

Olen naivistinen fatalisti ja luotan, että kaikella on tarkoituksensa. Se on lapsellista ja irrationaalista, tiedän, mutta se auttaa minua jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Sunnuntaisesta romahduksesta oli ehtinyt kulua vain muutama päivä, kun sain jo ennen aamukahvia kaksi puhelua.

Toinen puhelu oli pitkään odotettu. Pari viikkoa aiemmin eräästä tuotantoyhtiöstä otettiin minuun yhteyttä ja kyseltiin työtilannettani. He olivat bonganneet minut netistä (olisikohan tämä blogi?) ja uskoivat minun sopivan erääseen eräässä suuressa mediayhtiössä avautuvaan paikkaan. Olin jo varma, että koko ajatus oli kuopattu, kun mitään ei kahteen viikkoon kuulunut. Onneksi he soittivat ja sovimme tapaamisen. En vielä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivottavasti tästä jotain kehkeytyy.

Toinen puhelu tuli entiseltä työkaveriltani, joka kertoi Tepsin tarvitsevan pikaisesti sijaista viestintätiimiin. Tapasin Tepsin toimitusjohtajan seuraavana päivänä ja aloitin hommat heti. Kyseessä oli siis community managerin sijaisen työt, joihin sisältyy muun muassa tiedotteiden, otteluraporttien ja nettiuutisten kirjoittaminen, sosiaalisen median ylläpitoa ja Musta-lehden toimittaminen. Juuri päättynyt pesti antoi minun kurkistaa Liiga-joukkueen viestintä- ja markkinointiosaston toimintaan ja sain viimeinkin erittäin tärkeää ja kaivattua kokemusta tiedottajan työstä.

Mitäs sitte?

Vaikka en itseäni miellä urheilutoimittajaksi vaan yleistoimittajaksi, on ollut hienoa nähdä miten pystyn heittäytymään erilaisiin töihin ja suoriutumaan niistä kunnialla. Niin, ja saamaan kehuja! Sen verran huonolla itsetunnolla olen varustettu, että kaipaan kehuja. Mikäli niihin on aihetta, siis. Kaipaan tietysti myös rakentavaa palautetta, sillä haluan tulla koko ajan paremmaksi.

Edelleen otan vastaan mielenkiintoisia työtarjouksia! Näemmä tilanteet elävät niin nopeasti, että en ole taas oikein ehtinyt työhakemuksia lähetellä. Mielenkiintoista tässä on, että en ole koko vuonna saanut yhtäkään työtä työhaastattelun ja avoimen haun kautta, vaan kaikki työkeikat ovat minulle tulleet tarjouksina. Näemmä näinä aikoina homma toimii vain suhteilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s