Pitääkö raskaana olevan kieltäytyä tarjotuista töistä?

Kah, edellinen päivitys lokakuulta. Kuinkas ollakaan, vähän tuon päivityksen jälkeen minulle tehtiin erittäin mielenkiintoinen työtarjous.

Olin jo aikaisemmin syksyllä saanut puhelun Nouhau Professionalsilta liittyen Radio Novalla ja Maikkarilla alkavaan nettikokeiluun, johon he headhunttasivat minut ”netistä” eli ilmeisesti näiltä nettisivuilta. Asia jäi tuolloin vähän sikseen, mutta lokakuussa sain kutsun työhaastatteluun. Tämän jälkeen asiaa jälleen pyöriteltiin (piinaavat) pari viikkoa, mutta lopulta koko vuoden odotetuin puhelu tuli: Tarjottiin kokopäiväduunia Radio Novan nettitoimituksessa vuoden pituisella työsopimuksella!

Asiassa oli yksi pieni mutta. Olin jo viidennellä kuulla raskaana, kun työtä minulle tarjottiin.

Kävin suurta sisäistä taistelua, konsultoin liittoa, ystäviäni, vanhempiani, muita tuttuja äitejä ja oikeastaan kaikkia, jotka mieleeni tulivat. Mitä pitäisi tehdä, pitäisikö kieltäytyä duunista? Pitäisikö raskaudesta kertoa ennen töiden alkua? Vai olla vaan hiljaa ja kertoa, kun laki sen velvoittaa (kaksi kuukautta ennen äitiyslomaa)?

Sain neuvoja laidasta laitaan. Lopulta tulin sisäiseen kompromissiin. Kerroin asiasta työnantajalleni ennen työsopimuksen kirjoittamista. Nouhaulla asiaan suhtauduttiin positiivisesti. ”Voi, tuohan on vain hieno asia! Ehdit kyllä olla vielä vuosia täällä töissä, ei tässä ole mitään ongelmaa!”. Huh.

Novalla kerroin asiasta pari viikkoa myöhemmin. Yhdelle pomolle kerrallaan. Kukaan ei näyttänyt suuttuvan. Tosin veikkaan, että kaikki pomot ovat käyneet jonkun ”näin suhtaudut raskausuutisiin” -intensiivikurssin, koska kaikkien mielestä se näyttäisi olevan vain maailmanparas juttu eikä suinkaan mikään ongelma.

No, miten muut sitten työpaikalla. Kyllähän siellä mun vapaamatkustajan aiheuttamaa kumpua on tuijoteltu, mutta en sitä liiemmin ole mainostanut. Varmasti monet (ehkä jopa suurin osa) todellisuudessa ajattelevat, että mitäs hemmettiä, tuut tänne pariksi kuukaudeksi ja jäät heti lomalle, voi saatana.

Olisiko pitänyt kieltäytyä mahtavasta työmahdollisuudesta, johon en edes hakenut? Olenko petollinen juonittelija, joka keplottelee itselleen ilmaisia vuosilomapäiviä makaamalla himassa sohvalla vauvan kanssa?

No, työnantaja toki menettää tässä jotain. Tai no siis oikeastaan vain sen, että se joutuu kouluttamaan mulle sijaisen viideksi kuukaudeksi. Meneehän siihen ainakin yhden päivän verran työresursseja.

Koska jään äitiyslomalle alle viisi kuukautta työsuhteen alettua, en saa työnantajalta penniäkään korvausta. Maksumiehenä toimii Kela. Ja niin sen pitää ollakin. En siis ole todellakaan hyväksikäyttämässä työnantajaa.

Löysin itselleni myös erittäin pätevän sijaisen. Aion tehdä töitä niin pitkään, kunnes synnytyssairaala kutsuu. Aion olla äitiyslomalla vain viisi kuukautta, jonka jälkeen mieheni jää kotiin vauvaa hoitamaan. Tiedän, ettei vuoden äiti -palkintoa tällä ura ensin -ajattelulla irtoa, mutta pakko palata duuniin ennen työsopimuksen loppumista. Jätän siis muutaman kuukauden ikäisen vauvan kotiin ja palaan töihin. Julma äiti.

Olen sen verran kunnianhimoinen ja pakko-olla-koko-ajan-jotain-älyllistä-puuhaa-tyyppi, että jo ne 4 – 5 kuukautta kotona voi tuntua pitkältä ajalta. Tietysti arvot varmasti muuttuvat, kun vapaamatkustaja realisoituu tissiin kiinni, mutta nyt ainakin uskon niin.

Olen myös saanut kuulla parilta naiselta, miten he eivät ikinä palkkaisi kolmekymppistä naista. En tiedä olenko ajatteluni kanssa yksin, kun näkemykseni mukaan työntekijän palkkaaminen on kauaskantoisempi panostus, jossa yksi äitiysloma on vain nopeasti ohimenevä vaihe.

Luin Vuoden mutsi -kirjasta (suosittelen!), että Islannissa äideille suodaan kolmen kuukauden äitiysvapaa, jonka jälkeen isän on jäätävä kotiin kolmeksi kuukaudeksi. Kaikki työntekijät ovat siis samalla viivalla vauvapelon suhteen. Jokainen työntekijä sukupuoleen katsomatta on siis potentiaalisesti pian äitiys-/isyyslomalle jäävä luopio. Mielestäni mahtava systeemi, josta Suomessakin voisi ottaa mallia.

Ehdin siis ennen lomaa olla duunissa neljä kuukautta ja loman jälkeen kolme kuukautta ennen työsopimuksen päättymistä. Tämän jälkeen toivon duunien toki jatkuvan. Se jää nähtäväksi.

Mitä mieltä lukijat ovat, olenko epärehellinen paskiainen, joka huijaa työnantajaa tulemalla raskaana ollessa töihin, vai oletko samaa mieltä kanssani: Tämä työ on sen verran upea mahdollisuus urallani, olen valmis sitoutumaan firmaan vaikka kymmeniksi vuosiksi, että yksi muutaman kuukauden äitiysloman merkitsee yhtä paljon kuin hahmojen elämät George R. R. Martinille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s