Vauva vasta viiden kuukauden ikäinen ja äidillä kiire töihin – miksi ihmeessä?

Sain vuoden määräaikaisen työsopimuksen ollessani pitkälti raskaana ja ehdin olla töissä vain kolme ja puoli kuukautta ennen äitiyslomalle siirtymistäni (jäin tosin töihin pariksi viikoksi ”yliaikaa”, vaikka äitiyslomani oli papereiden mukaan jo alkanut). Aion elokuun lopussa palata työelämään vauvani ollessa vain 5,5-kuukauden ikäinen.

Suomessa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus jäädä äitiyslomalle vuodeksi, jopa pariksi. Tämän jälkeen tapana on palata työelämään pikkuhiljaa lyhennetyllä työviikolla. Monissa muissa maissa kun taas vaihtoehdoiksi monesti jää joko tyytyminen muutaman kuukauden (yleensä palkattomaan) äitiyslomaan tai jääminen vallan kotiäidiksi.

Tietysti itsekin olisin viihtynyt kotona pidempään, nauttinut vauvan kehityksen seuraamisesta ja halunnut antaa hänelle läheisyyttä niin paljon kuin vain mahdollista. Asioita moneen kertaan puntaroituani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaikkien kannalta kannattavinta on töihin palaaminen niin pian kuin sieluni suinkin periksi antaa.

Haluan, että perheelläni on talous kunnossa enkä halua jäädä työttämäksi. Tienaan ihan kelvollisesti, enemmän kuin yliopiston apurahalla elävä tutkija-puolisoni. Toivon työsuhteeni jatkuvan ja haaveilen intohimoisesti tänä päivänä media-alalla erittäin harvinaisesta vakituisesta työsopimuksesta. Uskon, että jatkuvien YT-neuvotteluiden ja media-alan työpaikkojen hurjan vähenemisen myötä on tärkeää todistaa nykyisille työnantajilleni miten paljon todellakin haluan jatkaa tässä työssäni. Olen siis valmis jättämään äitiyslomani kesken ja palaamaan töihin, joten kai se jotain todistaa omasta työmotivaatiostani?

Olen myös melkoinen työnarkomaani ja vauvasta huolimatta mieleni tekee tehdä töitä enkä vauvan ihanuudesta huolimatta viihdy kovin pitkiä aikoja kotona. Tulen höperöksi. Tietysti täydellisessä maailmassa työpäivä voisi kestää vain neljä tuntia, mutta realiteetit nyt vaan ovat erit.

Ehdin työskennellä kaksi kuukautta syys-lokakuussa, ennen määräaikaisuuteni päättymistä. Aiomme perheeni kanssa muuttaa väliaikaisesti Helsinkiin (asumme Turussa ja työpaikkani on Helsingissä, mikä ei aiemmin ole ollut ongelma, kiitos VR) kahdeksi kuukaudeksi ja mieheni jää kotiin hoitamaan vauvaa. En vielä tiedä, miten käytännössä hoidamme vauvan syöttöasiat (vielä täysimetyksellä), mutta vaihtoehtoina on esimerkiksi kotona käyminen kesken työpäivän, vauvan käyminen työpaikallani kesken työpäivän tai työpäivän aikana maidon pumppaaminen seuraavan päivän tarpeisiin. Toki 5,5 kuukautta vanha vauva jo voi syödä kiinteitä ruokia, mutta toivon kuitenkin myös imetyksen jatkuvan mahdollisimman pitkään.

Tietysti pelkään sitä, miten vauva suhtautuu poissaolooni. En ole vielä ollut kertaakaan kerrallaan neljää tuntia kauempaa poissa kotoa. Toisaalta, onhan hän tällä hetkellä erossa isästään joka päivä kahdeksan tuntia, enkä usko sillä olevan tuhoisia vaikutuksia vauvan tunne-elämään. Yhtälailla mieheni pystyy tarjoamaan hänelle läheisyyttä ja rakkautta.

Mutta mitä jos työsuhteeni ei sitten jatkukaan ja olen uhrannut kallisarvoista yhteistä aikaani vauvani kanssa niin sanotusti turhaan? Tämä on suurin tämänhetkinen huolenaiheeni. Toivottavasti niin ei käy.

Mainokset

2 responses to “Vauva vasta viiden kuukauden ikäinen ja äidillä kiire töihin – miksi ihmeessä?

  1. Olisi kiinnostava kuulla, kuinka kävi! Minullakin oli esikoisen syntymän jälkeen kiire työelämään ja uraa luomaan (poika 8kk)… Toisen jälkeen tajusin minkä virheen olin tehnyt ja pidin tiukasti lapset kotona niin, että esikoinen meni vasta 5-vuotiaana hoitoon siskon ollessa 2,5. Työnantaja ei arvostanut tätä esikoisen jälkeen aikaista työhönpaluutani mitenkään- jopa päinvastoin eli kovasti ihmeteltiin miks näin tein. Ura tyssäsi lastentekoon kokonaan ja lopulta mieli muuttui kun tajusin sen raadollisuuden ja alan opiskelemaan uutta alaa. Ja kaiken kukkuraksi näen nyt vasta jälkeenpäin, että esikoinen körsi aikaisen kiintymyssuhteen rikkomisesta:(

    • Moikka, kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksista. Mulla meni töissä tosi kivasti, tottakai nyt oli kova ikävä välillä vauvan luokse. Onneksi asuimme lähellä työpaikkaani, vauva kävi monesti moikkaamassa mua töissä ja pystyin tekemään ison osan duuneistani myös etänä vauvan nukkuessa päikkäreitä. En koe, että kiintymyssuhteemme mitenkään rikkoutui. Erittäin hyvänä pidän sitä, että isän ja vauvan kiintymyssuhde puolestaan vahvistui todella paljon.

      Nyt olen ollut kotona taas lähes kuukauden vauvan kanssa ja aion ollakin vielä puolisen vuotta. Huhtikuusta alkaen saatan mennä taas töihin, jos niitä ilmaantuu. Vauva on niin sosiaalinen, iloinen, touhukas, meneväinen eikä juurikaan vierasta (8kk nyt) ja uskon, että hän pärjää osa-aikaisessa päivähoidossa jo silloin.

      -Maria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s