Määräaikaismasennus ja kun perse on jo puutunut potkuihin

Elokuun lopulla palasin äitiyslomalta töihin Novan nettitoimitukseen. Vauvani oli juuri täyttänyt viisi kuukautta ja työsopimustani oli jäljellä kaksi kuukautta. Kaikki meni paremmin kuin odotin. Pumppailin maitoa juttujen naputtelun ohessa, kävijäluvut lähtivät kivaan nousuun, fiilis oli hyvä ja pomot toivoivat minun jatkavan töissäni vielä ensi vuoden. Jatkolupaa haettiin ja haaleanvihreät valot tuikkivat jo lokakuun lopulla. Viihdyimme väliaikaisessa asunnossamme Kalliossa, isä tykkäsi olla vauvamme kanssa päivisin ja viihdyin tiimini parissa suunnattomasti.

Odotus kuitenkin venyi ja aloin olla jo aika ahdistunut, kun paria viikkoa ennen työsopimuksen katkoa ratkaisua ei oltu vieläkään tehty. Käytävillä huhuiltiin hurjista säästöistä. Lopulta esimieheni kertoi viikkoa ennen työsopimukseni päättymistä, ettei kanavalla ole mahdollisuutta uusia määräaikaisia sopimuksia. Romahdin ja tunsin saman kuumottavan potkun perseelläni kuin kaksi vuotta aiemmin.

Tällä kertaa tosin tiesin, ettei potkuissa ollut henkilökemioihin liittyviä syitä. Tällä kertaa en ollut helpottunut, kuten silloin, päästyäni eroon myrkyllisestä työilmapiiristä ja empatiakyvyttömistä, joustamattomista ihmisistä. Novalla osattiin suhtautua työntekijöihin ihmisinä. Heihin luotettiin ja vapauksiakin annettiin. Tein töitä hullun lailla omasta tahdostani, mikä oli vastalahjani saamalleni luottamukselle ja vapaudelle. Tunsin olevani vastuussa sivuston menestyksestä ja annoin kaikkeni, jotta niin kävisi. Väsäsin tuhansia jakoja keränneitä Facebook-kuvameemejä vauvan mentyä yöunille, kirjoitin kymmeniä tuhansia klikkejä keränneitä juttuja ilman clickbait-kikkailua, väsäsin lauantai-öisin giffejä illan Posse-jaksosta kello yhteen asti… Siksi ilmoitus sai masentumaan.

Aloin jo epäillä omaa ammattitaitoani ja persoonaani. Miksi näin aina käy mulle, mitä mussa on vialla ja kyllähän taitavalle tyypille vaikka väkisin keksitään töitä, jos halutaan. Pääsin kuitenkin nopeasti juttelemaan suuremman esimieheni kanssa, joka sai minut kyyneleet silmissään vakuuttuneeksi, ettei mistään noista ollut kyse. Sen enempää liikesalaisuuksia availematta, sanotaanko vain, ettei kanavalla tule olemaan helppoa vähään aikaan.

Jätin kuitenkin oven avoilleen omalta puoleltani. Juhlimme viimeisenä päivänä työkaverieni kanssa muun muassa Vapun loihtiman aamupalan parissa kirjajulkkareissa, käymällä aamuskumpalla ja jatkamalla skumppailua ja herkuttelua toimituksessa. Toivon, että yhtiön rahahanat aukeavat pian taas uudelleen ja lahjakkaat tyypit saavat paikkansa takaisin. Ellei joku muu ehdi meitä napata 😉

Nyt vielä nautin hetken äitiyslomasta.

Ps. Osa-aikaisia työkeikkoja otan mahdollisuuksieni mukaan vastaan!

FB_IMG_1449067970627

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s